Juuri kun pääsin sanomasta
että joskus tulee hopeaa kaulaan, niin tietysti niin taas kävi!
Sunnuntai-aamun pikkupakkasessa lähdimme kokeilemaan lume-koetta pikaisella varoitusajalla. Maapesä oli laaja, ulkona mäyrän tuomat heinät. Ja niinhän siinä kävi, ettei Hertta saanut purettua mäyrän tulppaa niin, että olisi eläintä löytänyt. Keskeytin kokeen, kun tajusin, ettei sillä työskentelyllä tulosta tulisi, vaan koira tarvitsee vielä apua tulpan purkamisessa.
Samalla kuitenkin tuli paikalliselta metsästysseuralta pyyntö tulla etsimään muutamaa tuntia aikaisemmin ammuttua haavakko-peuraa, joten lähdimme Hertan kanssa paikan päälle katsomaan löytyykö verijälkeä viimeiseltä makuulta. Alku ei näyttänyt lupaavalta, kun Hertta kieltäytyi lähtemästä suuntaan johon metsästäjät sanoivat peuran juosseen. Onneksi joku porukasta äkkäsi, että saattoihan se kyllä juosta muuallekin, ja kun annoin Hertalle vapaat kädet (tai siis nenän), niin johan alkoi tapahtua. Laajalla kaarella se etsi jäljen kokonaan eri suunnasta, ja ylhäällä mäen päällä saatiin varmistus oikeasta ilmaisusta, kun löydettiin sorkanjäljet ja veritipat.
Tunnin verran etenimme jälkeä reipasta tahtia, yli ojien ja lammikoiden, ja Hertta kulki eteenpäin määrätietoisesti. Lopulta sen vauhti hieman hiipui ja se alkoi nuolla huuliaan ja vilkuilla minua. Epäilys jo iski mieleeni, mutta samassa ampuja näki peuran katoavan metsikköön edellämme. Kohdalta löysimme makauksen, eli Hertta olikin vain ilmaissut minulle, että nyt ollaan lähellä. Nyt pääsimmekin sitten jo järjestämään passiketjua ja pidimme pienen tauon, että peurakin rauhoittuu.
Matkan jatkuttua alkoi vartin päästä sama vilkuilu ja huulten nuoleskelu, ja pääsimme peuraa jo 20 metrin päähän. Jatkoimme edelleen matkaa ajaen sitä kohti passiketjua. Taas meni vartti, ja Hertta alkoi saman vilkuilun. Nyt näinkin peuran seisomassa edessämme rinteessä, ja viittilöin ampujan paikalle. Hertan kanssa odotimme kyykyssä paikoillamme, kun ampuja etsi hyvän paikan, ja niin saatiin peura lopetettua. Olipa hieno päätös jäljestykselle!
Ei hullumpi saalis tämäkään
Niin se vaan lume-kokeen pettymys vaihtui onnistumisen tunteeseen!
————————————————————————–
Kultaa tuli sitten kaulaan lopulta myös siltä luolalta, kun maa avattiin siitä tulpan yläpuolelta: Siitä eteenpäin homma toimi totuttua kaavaa, ja lopulta oli maanpinnalla myös pari mäyrää. Toinen tuli pinnalle Hertan työstämänä ja toinen paikalla olleella mäyräkoiralla.
Onneksi ei ole nyt ainakaan viikkoon vapaapäiviä töistä, niin ei tarvitse rehkiä näin paljon!
