Kurkistus kevääseen

tehtiin viime viikonloppuna, kun käväisimme Peksun kanssa yhdet agi-kisat. Herttaa en edes ilmoittanut, kun laskeskelin juoksujen jo alkavan. Mutta mitä vielä, eihän niitä näy eikä kuulu…

Kolme rataa vedettiin yhdessä, ja minä tietty tuplaten, kun kisasin nyt Caronkin kanssa. Peksulla oli tasainen vauhti päällä, ja korvat kotona. Ekalla radalla tiukassa käännöksessä kolisteltiin pituuden palikoita 5 virhepisteen verran, mutta muut kaksi rataa nollilla! Sijoitukset olivat 5. ja 6, ei mitään huippuaikoja, mutta tuo kaivattu tasaisuus teki mannaa! Meillähän on nyt sitten se tupla-nolla vaatimuskin kesän arvokisoihin, joten uskaltauduin alkaa majoituksia suunnittelemaan…

Caron kanssa ei vielä menestystä saatu, sillä kuumuessaan Caro alkoi hieman roikkua ohjauksessani, ja minä puolestani varmistella vierasta koiraa liikaa. Hyvin pääsin kuitenkin kärryille sen ohjauksesta, joten mielenkiinnolla odotan kevään kisaputkea!

Yritän lisäillä tähän videot radoista, kunhan ehdin (köh-osaan)…

Lisää saalista

ja lisää kokemusta…

Tammisaaren pojat järjestivät oikein “suurjahdin” viikonloppuna. Kera parsoneiden joukko-osaston suuntasimme sinne mekin, vanha tuttu porukka kuhmolaisia myöten. Ryhmiin jakaannuttiin niin, että me saimme olla ominemme, muutama reipas kaivaja, me “nuotionlämmittäjät” ja seitsemän koiraa. Muihin kahteen ryhmään jakaantui kaikkea mäyräkoirista pattereihin.

Kilpailu oli luonnollisesti kova , ja taisimme hävitä ensimmäisen pintaan saadun supin (vain koska emme meinanneet osua ekalla yrittämällä luolalle). Rinon aloituksella saatiin sitten mekin avattua päivä, ja kun joukko-osaston nuorin (Piitu) pisti sitten parastaan peliin ja veti ryhmämme toisen supin pinnalle ilman että tarvitsi lapioon edes koskea, alkoi homma edetä mukavaa tahtia. Puolessa välissä päivää olikin sitten jo viisi supia orsilla.

sieltä se tulee...

 

Sitten lähdettiin ratsaamaan isompia ja vaikeampia luolia, joissa saatiinkin aikaa kulumaan reilummin. Illan viimeiseksi otimme vielä hopeaa yhdellä luolalla, kun ekasta kaivannosta karkuutimme supin, ja sitten Siru aloitti haukun kolmessa metrissä. Onneksi jo ennen puolta yötä luovutti ja pääsivät porukan viimeisetkin saunaan…

Seuraavana päivänä saimme käytyä vain kaksi luolaa, mutta niissä meni sitten koko päivä. Peksu ja Hertta aloittelivat yhden supin eräksi, ja sitten Pastori-veli viimeisteli päivän samalla luolalla, jonne edellisenä iltana luovutettiin. Niin se vaan hurja painoi supin 2,7 metriin, eikä luovuttanut ennen kuin siihen oli puhkaistu reikä! En tiedä kumpaa kehua enemmän, reippaita kaivajia vai sinnikästä koiraa!

Kaikkiaan viikonlopun aikana saatiin 21 supia saaliiksi, joista 9 näillä meidän parsoneilla.

Mutta olipa hieno viikonloppu, kiitokset taas Terolle ja muille jahtiin osallistuneille!

Pakkaspäivän pohdintoja

Tänä viikonloppuna pakkasmittari näytteli sellaisia numeroita, että päätimme jättää jahdit väliin. -20 ei vielä tuhoksi ole koiralle maan alla, mutta eipä se kauhean kivaa ole itsellä siellä maan päällä. Ja kun kerta on kyse mukavasta harrastuksesta, niin jätetään suosiolla mukavemmille keleille.

Kuvaaja Sanna Uhlbäck

Lepohetki

Tammikuuhan vedettiinkin urakalla jahtia. Joka viikonloppu oltiin metsässä, ja muutamana päivänä viikollakin lume-kokeiden vuoksi.

Sanna ja Artokin kävivät täällä päin yhden viikonlopun Teron ja Ulen vieraana, ja sitten pyörähdettiin Pastorin luona Lempäälässä.

Tuloksena kolmelta viikonlopulta kaikkiaan  24 supia ja 4 mäyrää, joista omilla koirilla tasan puolet.——————————————————————————————————————————————————

Peksu täytti 6 vuotta. Siitä on tullut keski-ikäinen mies, joka ei turhia hötkyile elämän eteentuomissa mutkissa. Sama hymy sillä on kyllä edelleen! 

Pakkasta pidellessä tuli mieleen kunnon ylläpitäminen. Koirien kunnosta ei tarvitse huolta kantaa jahtikaudella, melkoisesti ovat lihasta kasvattaneet rankassa työssä. Lähinnä olenkin niitä normilenkkien lisäksi käyttänyt säännöllisesti vain hieronnassa, jotta maitohapot poistuvat nopeammin ja lihakset pysyvät kimmoisina.

Mutta entäpä minä itse? Tokihan tuo hangessa kävely, varusteiden kantaminen ja kaivaminen oman hyvänsä tekee toimistotyöläisen hartioille, mutta nuotiomakkaralla eläminen ja aerobisen liikunnan puute alkavat kohta näkyä… Niinpä marssin tutulle jumppasalille ja ostin kortin, jotta saan ylläpidettyä juoksukuntoa kevään agi-kautta varten!

Kuntokuurilla eteenpäin!